Kaverin häät lähestyvät uhkaavasti ja samalla tietty ne polttarit. Kaveri pyysi minua kaasoksi jo kesällä ja kyllähän kunniatehtävä piti ottaa vastaan. Kaverista ei ole yhtään mitään valittamista. Upea tyyppi eikä ole kasannut mulle ylimääräsiä tehtäviä. Mutta ne polttarit, että menee hermo. Aluksi voeraslistasta monet olivat kiinnostuneita suunnoittelusta ja lupasivat tehdä vaikka mitä. Sitten vaan tulee viestiä, että en saanukkaan sitä ja sitä hodettua tai peruin sen ja sen jutun. Nyt sitten ohjelma on supistunut hyvin vähäiseksi ja saunaa ei olla saatu varattua mistään. Onhan meillä aina taloyhtiön lenkkisauna. ;) Kyllä mä silti luotan siihen, että meillä tulee kyllä olemaan kivaa, mutta jos olis vaan itte heti alussa tehny kaiken olis päässy niin paljon helpommalla. No, jos joskus tulevaisuudessa saan vielä saman kunniatehtävä, toivottavasti eri kaverille, tiedän sitten ettei pidä luottaa kehenkään ja tehdä kaikki itte. Pääsee niin paljon vähemmällä, kun varaa kaiken ajoissa ja kunnolla eikä yritä viimetingassa järjestää kauheesti korvaavia juttuja.

Tänään meillä kävi sitten myös ikkunan korjaajat. Niitten piti tulla kesän alussa (nythän on tosi kesänen ilma). Ne oli jättäny olkkarin ikkunat auki ja osasta ikkunoista puuttuu kiinnitys systeemit, että täällä tuulee ja on kylmä. En mä niin välitä siitä, että on kylmä, mutta oliko ne ikkunat ollu pakko jättää auki. Jos olis ollu parempi ilma, noi uteliaat kisulit olis saattanu yrittää ikkunalaudalle ja vaikka tipahtaa alas. Ja ei siinä nyt sit muuten niin, mutta kahdennestatoista (12.) kerroksesta kisuista jäis jäljelle vaan märät läntit asfalttiin. Sepäs se olis ollu tosi kiva tervetulotoivotus. Pakko jättää huomiseks lappu, et voisko mitenkään laittaa ne ikkunat kiinni.