Tänään pääsin yllättämään itseni ja kaikki ulkopuolisetkin. Menin siis käymään päiväkävelyllä. Joo, ihan totta! Siinä sitten vierähtikin tunti ja kivaa oli. Ainut haittapuoli oli se, että korviin rupes sattumaan melkeen heti. Pitääpi siis tehdä pipo tai näin syksyä varten jonkun lainen panta, joka peittäisi korvat. Pahus kun korvat ovat aina olleet niin kovin arat viimalle. ällä kertaa ei sentään sattunut niin paljon, että olisi tehnyt mieli itkeä. =)

Ulkoilu oli kyllä niin ihanaa, että päätin saman tien, että tästä tulee tapa. Päätin, että voisin ruveta käymään tunnin parin kävelyllä joka lauantai ja sunnuntai. Tästä vielä taitaa tulla kallis harrastus, kun ei ole kunnon taliurheilu vaatteita. On vaan sellaisia, joilla pärjää ulkona sen kymmenen viistoista minuuttia. Kunnon takki sentään on, mutta talvikengät ja toppahousut varmaan täytyy talveksi hommata. Ah, odotan kyllä sitä, että pääsis muuttamaan joskus omaan omakotitaloon, joka sijaitsis keskellä ei mitään. Sillon pääsis aina samoilemaan tuolla metsissä. Mutta onneksi täällä meidän Vantaan perukoilla on peltoja, jokia ja metsiä. =)

Täytyy nyt kyllä vielä tähän väliin hehkuttaa kaunista syksyistä ruskaa. Se oli kyllä kaunis. Nuo punaiset lehdet puissa piristävät kummasti näin syksyisin. =) Ja keltaisetkin ovat niin kauniita.