Tänään sitten lähdettiin kahden aikoihin päivällä tänne avon vanhempien luokse Piikkiöön. Kissat pakattiin kuljetuslaatikoihin hieman ennen lähtöä ja Lassihan nosti hirmuisen mellakan. Se yritti raadella tietään ulos kuljetuslaatikon eturistikon läpi. Kynnen paloja vain lenteli. Sitten kun laatikot saatiin käytävälle niin johan kissa rauhoittu. Viimeksi ne on laatikoissaan ollu 10 kuukautta sitten eläinlääkäri reissulla ja sillon oli vaan ihan lyhyt ajomatka. Nyt sitten Lassi sammahti heti auton lähdettyä käyntiin ja tunnin ajon jälkeen taukopaikalla (juu, lasinpesuneste pääs loppumaan...) ihmettelin, että onpa hiljanen ja liikkumaton kissa. Ei sitten liikauttanu viiksikarvaansakaan... Melkeen näytti samalta ku leikkauksen jälkeen nukutettuna. No, sitten päästiin lopulta perille ja kisut on nyt tuolla meijän huoneessa eivätkä varnaan paniikeissaan sieltä muualle lähe. Niin, juu...tapasivathan nuo kisut, tai oikeestaan Lassi, tuon avon vanhempien kissan, Even. Hain Even täältä sohvalta moikkaamaan meijän poikia tuonne huoneeseen ja sielähän ne nätisti koskettivat kuonoillaan toisiaan ja Eve juoksi äkkiä viiden metrin päähän. Sielä se sitten rupes pörhistelemään häntäänsä ja sähisemään ja murisemaan. Meijän Lassi oli vaan sitä mieltä, että sielä olis ollu kiva leikkikaveri ja halus mennä leikkimään. Oli sitten pakko ottaa poika äkkiä kiinni ja estää lähemmän kontaktin ottaminen... Evehän sitten vaan sähis ja muris mulle ja avolle ja avoa se myös vähän päätti raadella, mutta kuten kaikki kissat, herkut rauhotti oikeen mukavasti. =) Nyt Eve lähti ulos käyskentelemään ja mä voisin vähän mennä pitämään seuraa pojilleni, silitellä ja rapsutella niitä taas oikeen kunnolla.

Hyvää joulua teille kaikille! =)