Eilen meillä syötiin paprika-porkkana-sosekeittoa. Oli ihan hyvää, mutta toista lautasellista hakiessani täysi lautanen sitten kolahti kattilaan ja kaatui. Soseet levisivät sitten liedelle, lattialle ja lieden ja kaapiston väliin. Liettä oli siis pakko siirtää siivoamisen takia. Syödessä katsottiin elokuvaa ja sen katsominen sitten keskeytyi (ei mikään menetys, oli huono, pitkäveteinen ja aivan liian pitkä elokuva...). Lieden alta löytyi meidän poikien hiirten piilopaikka. Lieden alla asui 15 hiirtä. Siis ihan oikeasti 15! Ja yksi pallo. Pojille koitti onnen päivä. Juoksivat illalla taas hulluina hiirten perässä ja niitä riitti molemmille ihan yllin kyllin vaikka osa piilotettiinkin poikien lelulaatikkoon. =) Pojat olivat onnellisia.

Niin, sitten tähän aamuun... Oli taas hyvin riemukas herätys, kun jompi kumpi pojista oli oksentanut tiskikoneen eteen. Olivat menneet syömään leluhamsterinsa (kaikki mikä on tarpeeksi pientä leikittäväksi pitää tappaa ja syödä...pahus vieköön...ei hyvä...) ja toinen oli nyt sitten oksentanut sen lelun karvat lattialle. Ilmankos sitä ei ollutkaan näkynyt pitkään aikaan. Tosin se on ehkä yksi pitkäikäisimmistä leluista mitä pojilla on ollut. Siis sellaisista joilla on leikitty. Sitten niillä on raapimarotta joka on niin iso, että pelottaa meidän poikia...ja joitakin liian isoja pehmoja...

Sitten vielä juuri ennen töihin lähtöä löytyi eteisenlattialtakin pieni ylläri. Oltiin tehty taas pisut muovipussin alle. Tosin nämä pisut olivat aika vanhat jo, koska olivat kuivuneet. Tosin ei ne kovin montaa päivää oo vielä voinu siinä olla... Se on varmaan ollut sunnuntai protesti sille, että mun vaatteet hais vieraalle kissalle. Mitähän noitten kanssa tekis... Pahuksen katit, mutta silti niin rakkaat ja ihanat. =)