Tänään on taas noilla meijän pojilla vähän rajut leikit. Toinen makaa vanhan TV-tason välihyllyllä ja toinen pällä. Sitten räpitään toista minkä kerkeää. Kauhea rutina välillä kuuluu kun toinen saa kovan iskun. Mutta näyttävät molemmat tykkäävän. Ei kuulu sähinää eikä muitakaan sellasia ääniä, jotka sais mut huutamaan, että nyt lopetatte. Näyttävät ainakin vielä molemmat tykkäävän sen verran paljon, että annetaan jatkaa.

Kirjanmerkitkin on edistyny ihan mukavasti. Saatan saada jo huomenna lähtemään. Se olis hyvä. =) Neulekin on edistyny. Ihan kohta pääsee tekemään toiseenkin etukappaleeseen kaula-aukkoa. Kohta puuttuu enää hihat, vetoketju ja se päättely. Tää neule on tulossa onneks aktiiviseen käyttöön, että voisin vaikka saada hoidettua ton päättelynkin ihan kunnialla. Sitten vois seutaavaks ottaa tavotteeks, että päättelisin ton viimetalvena neulomani laukun langat ja ompelisin ne sivusaumat. Jotenki se päätteleminen on aina niin vaikeeta. =) En sitten tiiä, jotta mistä johtuu. Onko se se, että sitten se on valmis ja muut saa sitä arvostella vai sitten...pahus, nyt unohdin sen, mikä se toinen mieleen tullu selitts oli...

Mulla on vieläkin lämpöö. 37,2 C. Mitähän sitä huomenna tekis, jos vielä jää kotiin niin pitäs ehkä ihan oikeesti mennä käymään sielä arvauskeskuksessa. Toisaalta ei enää jaksais sairastaakaan. Nyt on kyllä alkanu kurkkukin tulemaan vähän kipeeks. Mitähän sitä tekis...ei nyt jaksa ajatella...