Täytyy tunnustaa, että aamulla iski taas raivohulluus, niinkuin avo aamuista tilaani nimitti. Aamulla avasin jääkaapin ja havaitsin avon avanneen MUN omenamehutölkin, joka mun oli tarkotus ottaa töihin mukaan. Enhän mä avattua tölkkiä voi kannella ympäriinsä. Se oli myös juonu eilen avatun limupullonkin tyhjäks, joten en voinu ottaa sen limun loppujakaan mukaan. Sitten alkoi huuto, kiukuttelu ja oven paiskominen. Lopetin siihen, kun sain avon tiskamaan Funlight pullon ja täyttämään sen mehulla. Näin jälkikäteen tuo ei tunnu niin suurelta jutulta, että se tölkki oli avattu. Olisinhan mä voinu mennä käymään kaupassa, mutta aamulla se tuntu maailman kaatavalta jutulta. En jaksanu lähtä kauppaan, olin väsyny, turhautunu, kun piti taas lähtä töihin ja niin edelleen. Avoparka joutu taas kokemaan sen purkauksen. No, onneksi noita tulee aika harvoin, mutta toisinaan on niin väsyny ja turhautunu, ettei niitä voi estää. Pitäs päästä vaikka jonnekin etelään rentoutumaan tai jotain...