Alan tunnistamaan itsessäni stressin merkkejä. Väsyttää kokoajan, unta on vaikea saada, ei noissa mitään, mutta ne muut oireet. Vaikea keskittyä mihinkään, päässä pyörii sata asiaa ja sitten vielä päälle se, että rupeen puhumaan turbonopeudella. Nyt vielä oon ymmärrettävä, mutta jos tämä vielä pahenee niin kukaan ei kohta saa selvää. Kaikki pitää saada hoidettua pikavauhdilla, että jää aikaa stressata lisää. Stressilläkin on tietty syy, jonka tiedän hyvin. Sitähän olis helppo kuvitella, että senkun poistais sen tekijän elämästään, mutta ei sitä nyt voi. Muo stressaa ajatus, että jos mä en edes pääsekään pääsykokeisiin. Siihen käsityönopettajakoulutukseen. Se ois kauheeta, ei pääsis edes näyttämään mitä osaa ja mä niin haluaisin sinne.

Oon ruvennu miettimään sitäkin, että uskallanko mennä kattomaan 29.5. tulokset koulun seinältä. Jos meen kattomaan ja pääsen, olisin tosi onnellinen ostaisin varmaan jätskin ja leijailisin töihin. Mutta entäs jos mä en pääsiskään? Ois varmaan pakko soittaa töihin ja sanoa olevansa sairaslomalla, tulla kotiin makaamaan peitonalle ja parkumaan. En mä tiedä, mitä sitten tekis? Pitäskö ruveta hakemaan uutta työtä ja korottamaan ylioppilastodistuksen arvosanoja? Entäs jos odottais tiistai-iltaan asti, että näkis ne tulokset kotona? Ainakin vois valmistautua kuoren nähdessään...sehän ois se perinteinen paksu tai ohut kuori juttu... En mä tiedä...tai ehkä käyn maanantaina töitten jälkeen kattomassa, tai tai tai...en mää tiedä. Haluaisin vaan pian saada tietää tulokset, ettei tarttis ainakaan tätä stressata enempää...