Tänään iski työnkuvaan laajennus. Jouduin käymään läheisessä sairaalassa, leikkaussalissa hakemassa verisuonia. Pomo ja työkaveri, jolle niitä hain, sanovat monta kertaa ennen lähtöä, että älä sitten pyörry. Juu, en pyörtyny. Nälkä olis ehkä ollu se suurin syy pyörtyä, odottelin meinaan leikkaussaliin pääsyä melkeen kaks tuntia. Siinä odotellessa luin Satasta, Metroa, Hesarin kuukausliitettä ja ties mitä muuta, harmittelin vaan, ettei tullu otettua mukaan käsitöitä (kun tiesin tosta jo eilen) tai edes töistä kirjaa mukaan tai edes lopakkoa niin, että olis voinu ostaa sieltä kahviosta jotain syötävää, kun meni niin myöhään. No, onneksi tuo viimeviikolla aloitettu toppi on edistyny jo ihan kivasti. =)

Nyt voisin lähtä käymään tuola palstalla, katella onko maa kääntyny ja sitten taas noukkia vähän rikkaruohoja. =) Ehkäpä jopa taas vähän kannan vettä. =)