Päätin aamulla mennä Kuusijärvelle, tosin olin myös virkkuukoukun
tarpeessa. Eräs neule olisi virkattua kaulusta vailla. Päätin siis
ensin polkea Tikkurilaan ostamaan sitä koukkua, mukaan tarttui myös
lankaa. Kartalta olin katsellut, että eihän sieltä Tikkurilasta mene
järvelle suoraa pyörätietä, voi joko kiertää täältä kotinurkilta tai
sitten mennä tuolta vielä kauempaa. Noin keskellä reittiä meni
menemisen mahdollistava "polku" joka oli merkitty karttaa tien
kokoisena, mutta katkoviivalla. Selityksiähän karttamerkeille ei
löytynyt. Siinä sitten mietin, että haluanko kiertää vai mennä siitä
epämääräisesti karttaan merkityltä tieltä. Päätin tietysti valita
epämääräisyyden, koska se oli selvästi lyhyin reitttivaihtoehto. Juuh,
kiertämällä olisin jo ollut perillä, koska tuo katkoviivoitettu alue
osoittautui epämääräiseksi poluksi, jolla oli isoja kiiviä, soraa ja
hiekkaa sekaisin sellaisena sekoitteena, ettei siinä pyörällä pysynyt
pystyssä ja koko matkahan oli ylämäkeä, siis jouduin taluttamaan
pyörää. Puolessa välissä matkaa mietin, että pitäisikö kääntyä
takaisin, mutta matka olisi ollut ihan järhettömän pitkä, joten päätin
jatkaa tuolla ekstremereitilläni. Pääsin Vanahn Porvoontien laitaan ja
katselin karttaa, oli taas kaksi vaihtoehtoa... Joko jatkan suoraan,
jossa oli pienen pieni pätkä merkattuna samaisella katkoviivalla tai
poljen muutaman kilometrin päähän kotikonnuilta ja sitten sieltä
suuntaan taas isoja teitä pitkin järvelle. Kuten arvata saattaa,
valitsin tietenkin sen ekstremeilyn. Juups, ajoin tien päähän, josta
sen kinttupolun piti alkaa. Ajattelin, ettei se voi olla pahempi kuin
edellinen. Juu, ei tietenkään... Sielä tien päässä oli joku rekan
kääntöpaikka ja kamala kaatopaikka, joka olisi pitänyt ylittää ja
sitten mennä pystysuoraa rinnettä alas. Onneksi siinäkohtaa oli lyhyt
paluureitti ja päätin ihan suosiolla kääntyä takaisin. Pääsin kivasti
ohittamaan Lahdentien liittymän, kun kiva autoilija antoi tietä.
Seuraavana olikin kaahaus vanhan lahdentien yli, siitäkin selvittiin ja
loppumatka olikin nautintoa. =) Järvellä oli kivaa ja lämmintä. Kävin
uimassa monta kertaa ja otin aurinkoa muutaman tunnin. Juttelin kaverin
kanssa puhelimessa tunnin, joten oli sitten jotain tekemistä, kun otin
mahapuolelle aurinkoa. =) Kotimatkalla karttailiustainnostuneena päätin
kokeilla hieman suoremman oloista pyöräreittiä. Tämä reitti olikin
merkattuna kiltisti ihan kevyenliikenteenväylänä, joten päätin luottaa
siihen, että sielä pystyy ajamaan. Ja kuinka ollakaan, tänään ei ollut
minun pyöräilypäiväni, vaan tuo tie oli soratie. Äkkiä ensimmäisestä
mahdollisesta käännöksestä takaisin tavalliselle reitille. =)
Omalta palstalta tuli tänään 5 mansikkaa. Niin, ja keräsin
raparperiäkin taas piirakallisen verran. Noista mansikoista tuli vaan
mieleen, että olen miettinyt, että käytäisiin viikonloppuna tai
huomenna avon kanssa keräämässä läheiseltä mansikkatilalta
pakastemansikoita. Avo yrittää puhua, että ostettaisiin ne mansikat.
Haluaisin poimia ne, koska:
- poimiessa saa syödä mansikoita
- saa parhaita/voi valita parhaat päältä
- poimiessa voi perata mansikat valmiiksi, siis jättää kannat pois
ja karsia roskat (toimi ainakin toissakesänä mustikoiden kanssa)
- itsepoimimisessa on oma tunnelmansa
- ruskettuu
- säästää rahaa
Mitähän muuta sitä keksisi, mutta ihan selvästi mansikat pitää kerätä itse. =)
Kommentit