Oltiin viikonloppuna taas käymässä avon vanhempien luona. Käytiin myös katsastamassa avon veljen ja hänen kihlattunsa uutta perheenjäsentä. Kyseessä oli hirmuisen suloinen ja pieni kissan pentunen. Varsinainen sydäntemurskaaja. Tosin niinhän ne kaikki pennut ovat. =D Sitten käytiin myös avon mummolassa ja avon mummo kysyi, että olenko lihonnut. Voi hitto, oon mä kyllä huomannu, että oon lihonnu, mutta että se näkyy niin pahasti. Tosin avon mummo sanoi, että se sopii mulle, mutta silti. Nyt taidan kyllä ihan oikeasti ostaa sen salikortin ja lopettaa karkin mussuttamisen... Ei tästä mitään tuu, jos sitä lihoaa niin paljon, että se oikeasti näkyy niin pahasti, että siitä ruvetaan jo kyselemään. Käväisi jo mielessä, että pitäisikö osallistua siihen haasteeseen, jossa olisi tarkoitus pudottaa 10 % lankavarastosta ja omasta elopainosta (jos se on järkevää) vuoden loppuun mennessä. No, lankavarastoni koosta en tiedä, mutta luulen sen olevan sen verran iso, että se taitaisi olla mahdoton tehtävä. Ja tästä 64 kg elopainostani en kuitenkaan ole myöskään valmis luopumaan 10 %:sta. Voisin luopua 2-4 kg:sta. Voi, pääsisipä niistä jotenkin helposti ja järkevästi eroon ja samalla saisi jostain hyvän kunnon. Ehkä se tarkoittaa sitä, että asialle pitäisi oikeasti tehdä jotain ja nähdä jopa vaivaa asian eteen... =)