Vai kuitenkin kamalan ihana päivä?

En tiedä, edes itsekään. Töissä kaikki oli taas ihan syvältä, en viitsi lähtä erittelemään sen tarkemmin, kuin työkaverit inhottaa ja järkeviä töitä ei ole...

Kotiin tultua täälä oli kuitenkin odottamassa ihana yllätys. Sain Annitannin tavaravaihdossa Arjalta kirjeen.(Onko Arjalla muuten blogia?) Kirjeen sisältö oli uskomattoman runsas ja sisälsi kaikkea kivaa ja uutta ja ihmeellistä. Nyt pitäisi vain päästä taas askartelemaan jotakin. =) Niin, kiitos Arja!

914047.jpg

Kotona pikainen syöminen ja menin viemään kummitytön äidille kuvia ristiäisistä. Menomatka sateessa sujui ihan ok, ei mitään herkkua, muttei mitään ihmeellistäkään... Perillä juteltiin hetken aikaa ja leikittiin pienten kanssa. Tarjolla oli myös haudutettua Keisarin morsian teetä, se olikin ihan hyvää. =)

Sieltä sitten ajelemaan keramiikkapaikkaan, siis sinne missä viime talvena kävin tekemässä keramiikkatöitä. Joku oli kaivanut tien täyteen järkyttäviä monttuja, joita oli pimeässä kaatosateessa lähes mahdotonta huomata... Keramiikkaopettaja, jolta olisi ollut kyseltävää, ei tietenkään ollut paikalla. Ja kaverikaan ei päässyt paikalle. Lasitin kuitenkin viime keväältä jääneen työn. Toivottavasti ohjaaja on paikalla, kun myöhemmin menen hakemaan työn pois.

Ja kotimatka...en tajua kuinka muut pystyivät kaahaanmaan tuhatta ja sataa, kun ulkona satoi kaatamalla, oli pilkkopimeää ja katu täynnä isoja lammikoita, näkymättömiä veden täyttämiä ajouria ja ties mitä muuta. Itse ajoin motarilla 90 km/h (normaalisti 130 km/h) ja muut vain viuhahtivat ohi...varoin, koska tiedän, että autossamme ei todellakaan ole sadekelin renkaita, mutta silti. Luulisi, että muutkin olisivat huomanneet, että keli ei ollut ihan priima. Löysin muutamaan kertaan itseni ja autoni vesipatsaan päältä... No juu, ei siinä mitään, senkun kaahaavat, mutta tiedänpä nyt miksi onnettomuudet lisääntyvät syksysateilla ja talvella... Mutta sitä jäin miettimään, miten jotkut pystyvät hissuttelemaan motarilla kuivalla kelillä...minua nimittäin jatkuvasti ohittavat autot häiritsivät suunnattomasti, kun tulevat eteen ja häikivät takaa. Luulisi, että olisi helpompaa ajaa normaalinopeutta ja mennä muiden kanssa samaa vauhtia, ilman jatkuvaa ohitellksi tulemista.

Ja nyt vien väsyneen mieleni ja kehoni suihkuun ja sieltä nukkumaan, toivottavasti huomenna jaksaisin herätä aamulla ajoissa ja en tuntisi oloani ihan näin väsyneeksi. Ja toivottavasti tämä vesisade loppuu! Ostin perjantaina uudet saappaat syksyksi (tai käyvät ne pikku pakkasillakin). En haluaisi ensi ulkoiluttaa saappaita vesisateessa, joten nyt odottelen kuivaa keliä. Nyt on kuljettu kumppareissa, kelin mukaan kun tulee pukeuduttua...