Eilen sitten palattiin illalla tuolta avon vanhempien luota. Matka sujui hyvin ja rauhallisesti, ainakin kisuilla, kun molemmat vaan nukkuivat laatikoissaan. Avo sitten päätti vähän hurjastella. Piti päästä siitä edellä ajaneesta autosta ohi, kun se ajo vaan nopeusrajotuksen mukaan... Ja sillä kohdallahan oli sen oman kaistan ja vastaantulevan kaistan välissä leveä nuoskalumikaistale (yli metrin levynen) ja sen kaistaleen kohallahan sillä takavetosella autolla kuuluu aina kiihdyttää hulluna. Auton perä rupes heittelehtimään puolelta toiselle. Päästiin sit lopulta takas sinne omalle kaistalle ja moottoritiekin alko noin 300 metrin päästä (ja sielä olis voinu ohittaa paljon turvallisemmin)... Avo sitten voitti sillä päähänpistollansa noin kolme sekuntia ja menetti autokuskinpaikkansa mun kyydissäollessa noin ikuisesti. En yhtään ihmettele, että avon äiti on vanhoilla päivillänsä ajanu ajokortin, kun tietää, että avon isä on opettanu sen ajamaan ja siitä on otettu mallia omaan ajotyyliin. Huusin tietty hulluna ja totesin, että jos mulla ei olis korttia, niin ilmottautusin heti tiistaina autokouluun. On tästä sitten se hyväpuoli, että tuun tulevaisuudessa saamaan paljon lisää ajoharjotusta eikä tartte seurata vierestä bensankulutusviikkoja, kun toinen kaasuttelee ihan miten sattuu.