Niin, käytiin siis tänään kaupassa ja ostin sitten ison kasan erilaisia kisun ruokia. Pitää testata erilaisia vaihtoehtoja, kun nuo meijän katit on niin järjettömän kranttuja kaiken tuoreruoan suhteen. Siis kaiken kissojen tuoreruoan suhteen. Jos niille antais meijän ruokaa tai tuoretta lihaa, niin kranttuus häviää ihan saman tien. Sieltä kaupan hyllystä löytyi myös yksiä herkkunappeja, jotka olivat melko lailla saman näköisiä, kuin meidän poikien super herkut. Ja heti kotiin päästyäni äätin testata, josko nuo niistä tykkäisivät. Ja tykkäsiväthän ne. Meinasivat samalla syödä sormet. Leevi parka vaan meni ahmimaan niitä sen verran kovaa vauhtia, että pääs käymään vahinko parin minuutin päästä. Pääs oksennus matolle. Leevi paakaa, ei ois kivaa oksentaa just syötyj herkkuja. Samalla pääsi vielä tulemaan ihan pieni karvapallo. Se olikin sitten toinen karvapallo mitä meidän pojilta on nähty. Ekankin voisin tänne nyt listata, kun en vielä silloin alku syksytä pitänyt tätä blogia. Ensin Leevikkä oksensi päivän aikana yksitoista kertaa (siis 11!!!) ja seuraavana aamuna olin lähdössä salille ja jouduin huomaamaan, että yln aikana repun päälle oli ilmaantunut nyrkin kokoinen karvapallo ja hieman syötyä kuivaruokaa. Valehtelematta se pallo oli nyrkin kokoinen. Ei se kyllä pallo ollut vaan puikula, mutta silti valtava. Vielä hullumaksi tilanteen tekee se, että vain lyhytkarvainen kaveri tekee karvapalloja. Tuo pitkäkarvainen versio ei ole vielä koskaan sellaista tehnyt.

Oho, Leevi istuu mun sylissä ja esittelee uutta keksintöään. Se kehrää kovaan ääneen. Se oli eka kerta kun meijän pojista kuuluu oikeesti kehräyksen ääntä. Molemmista on kuulunu, jos laittaa korvan kyljen viereen ja Lassista lisäksi tuhinaa, mutta nyt Leevi kehräsi ääneen. Kaksi erillistä lyhyttä kertaa. =) Ehkä se nyt on kasvanu isoksi pojaksi, kun kohta täyttää jo kaksi vuotta. =)