Niin, eilen oli tuo juhannus aatto. Sitä edellisenä päivänä avon pikkuveli tuli tänne meille kihlattunsa kanssa. Mentiin sitten yhden aikoihin Serenaan, sinne vesihuvipuistoon, ja lähdettiin pois vasta lähempänä seitsemää. Tuo koko paikalla olo aika meni kuntoilun piikkiin. Sielä nimittäin kiivettiin mielettömän korkeita portaita ylös, jotta päästiin laskemaan mäkeä alas. Ja jusotiin kalliota pitkin ylös ison renkaan kanssa, jotta päästiin taas laskemaan alas. Kaikkia mäkiä tietysti piti kokeilla, mutta suosikitkin löytyi. =) Ulkona pitkä matolla liuttava mäki oli kiva niin kauan kun sitä sai laskea keskimmäiseltä kaistalta. Reunimmaisilla kaistoilla nuo turvasysteemit ei sitten ollu ihan loppuun asti mietitty. Siinä nimittäin laskin viimeisen kierroksemme ensimmäisenä ja matto lähti tietysti vähän kiertymään, niinkuin sillä tapana on kun vesivirta ylhäältä alas ei ole tasainen. Siinä sitten huomasin kuinka alhaalla kaistan reunassa on iso betonikoroke johon olisin pääni iskenyt kovalla voimalla, jos en olisi kierähtänyt matolta pois... Mattojen vieressä oli kahdenistuttavilla renkailla laskettava hauska mäki, jossa oli välillä suvantokohtia, joihin ihmiset jäivät pyörimään. Tämä oli hauska mäki, mutta se vaatii renkaaseen kaverin. Kerran kokeiltiin laskea yksin ja vauhti oli todella hiljainen. Avon kanssa laskiessa vauhti oli kova ja sehän oli minun mielestäni se juttu. =)
Sisällä se uudehko tornado oli ihan hauska, hieman erilainen mäki muihin verrattuna, mutta ei kuitenkaan päässyt suosikkilistani kärkeen sisätiloissa. Villivirta on tietty ihan hauska, etenkin viimesellä kierroksella se tuntui vielä hauskemalta, koska ainakin meistä tytöistä tuntui, että virtausta oli voimistettu iltaa kohden. Suosikki sisätiloissa oli perinteinen 140 m pitkä sininen vesiliukumäki, koska siinä vauhti pääsi taas kasvamaan melko kovaksi. Etenkin pojilla vauhti pääsi kasvamaan huimaksi, koska maksimoivat vauhtinsa mahdollisimman vähäisellä ihokosketuksella liukumäkeen. Eräälläkin kirroksella avon olkapää ja osa kylkeä näkyi ylimääräisen suojakaistaleen yläpuolella....
Ulkona oli kyllä parhaat mäet. Isoon lämmitettyyn altaaseen pystyi laskemaan todella lyhyestä, mutta melkoisen vauhdikkaasta mäestä. Se tuntui aika vinhalta, kun aluksi sai töniä itseään hetken matkaa eteenpäin, että pääsi laskualueelle ja sielä vauhti sitten olikin hurja. =) Tai olisihan sitä voinut ottaa tangosta kiinni ja heittää itsensä eteenpäin ja tipahtaa vasta mäen puoliväliin ja lentää sitten metrien päähän mäen alareunasta, kuten avo teki. =) Ehdoton suosikkini oli kuitenkin half pipe tai jottain sinne päin, josta onkin pari kuvaa tuola Serenan sivuilla. Ensimmäinen kuva on tuossa aloitussivulla, kun jotkut ovat juuri lähdössä laskuun ja toinen kuva laskusta vesipuistolinkin alla. Avon kanssa tuota laskettiin ja kun avo tönäisi vauhtia ylhäältä päästiin sopivaan pieneen alkulentoon, joka otti vatsanpohjasta ja sitten noustiinkin melkein ylösasti toisella reunalla ja sitten taas uudestaan menoksi. =) Tuo oli kyllä hauska paikka. Itseasiassa tuon half pipen vieressä oli toinen melkoisen hurja lasku alas kapeaa kourua pitkin. Se oli kanssa hauskaa, vähän otti vatsanpohjasta siinäkin. Siitä mäestä näkyykin näköjään pieni pala tuon half pipen takana tuossa vesipuistolinkin takana. Olisi vain pitänyt olla toisenlaiset uimahousut. Noilla oli taipumus mennä pakaroiden väliin ja se sitten sattui...
Täytyy todeta, että suosittelen tuonne Serenaan menemistä aikuisporukalla, jolloin pääsee kokeilemaan kaikkia hauskoja vermeitä ja harjoittamaan äänijänteitä. Useammankin kerran kurkusta pääsi kaikumaan kirkaisu vaikken huvipuistoissa sellaista lainkaan harrasta... =) Tuli muuten lihaksetkin kipeiksi. Selkä- ja vatsalihakset sekä ojentajat ovat kipeinä ja niskalihakset muuten vain krampissa. Hauskaa sielä jokatapauksessa oli. =)

Noiden jälkeen laitettiin ruokaa ja pelattiin betanqueta ja mölkkyä ja muuta sellaista. =) Näissä tunnelmissa haluan toivottaa teil kaikil:

HYVÄÄ JUHANNUSTA!