Vieläkin on tuota kuumetta. 37,5 astetta. Ei nyt millään jaksais. Pelkkä kotona olokin käy vähän tylsäks. Ehkäpä huomenna pitäs mennä käymään paikallisessa arvauskeskuksessa. Työterveyslääkäri kuulostais paljon paremmalta vaihtoehdolta, mutta ei jaksa ei. Se sijaitsee tuolla toisessa kaupungissa tunnin matkan päässä. Oma arvauskeskus/sairaala sijaitsee tossa suorastaan lähes vieressä. Jos ihan omalla autolla hurjastelis ja valot olis suotuisat, niin sinne pääsis varmaan kolmeen minuuttiin. Korkeintaan viis.

Kaikki lihaksetkin on ihan jumissa. Selkään sattuu ja tuntuu siltä, kun sydän harrastais välillä lisälyöntejä. Kai sitäkin rupeaa pännimään, kun ollaan kokoajan joko kuumeessa tai alilämmössä. Koskahan sitä olis ollu ihan oikeesti koko päivän terveenä, niin ettei illalla ois ollu edes vähän lämpöä. Edellisestä kerrasta on taas jokusen verran aikaa. Paitsi viime viikolla ei ollu lämpöö, kun torstain ja perjantain lämpö oli kokoajan ja säännöllisesti 35,5 astetta. Sekään ei ollu kivaa. Mutta nyt lopetan tä valituksen ja meen tekemään jotain kivaa. Jos vaikka pari kirjanmerkkiä taas kasais, kun ne osat on jo valmiina. =) Ja ei tota naisten jääkiekkoakaan oikeen viitti kattoa. On se sen verran masentavaa...