Tänään töissä jännitettiin kun yksi työkaveri meni katsomaan kämppää ja lopulta teki siitä tarjouksen. Kyseinen työkaveri on etsinyt asuntoa jo puolitoista vuotta. Kyseinen asunto oli kuulemma ihana. Oli hieman kalliimpi kuin hänen aiemmin katsomansa, mutta siihen ei tartte tehdä remppaa ja parvekekin oli. Meni vajaa tunti tarjouksen tekemisestä, kun ilmoitettiin että tarjous hyväksyttiin. Nyt se sai oman asunnon. Nyt mie olenkin sitten meijän työporukan ainut "aunnoton". Kylähän miekin jossain asun, mutta vain vuokralla. Tosin mä olen meistä myös ainoa jolla ei oo suurta kiinnostusta asua Helsingin keskustassa. Ei sitten pienintäkään. En mä halua asua sielä niitten tuhansien muitten kanssa, ilman omaa pihaa ja niin edelleen. Kyllä mä haluan se omakotitalon tai edes rivitalon päätyhuoneiston.

Juuh, sitten töitten jälkeen menin taas käymään aerobicissa. Se oli kivaa, paitsi sitten saunan jälkeen avo soittelija kyseli, että koska tuun kotiin. Sillä oli kuulemma kiire sömään, että pääsee judoilemaan. Avo oli siis luvannut taas tehdä tänään ruokaa. Rupes ottamaan päähän, koska just eilen kysyin, että meenkö yhelle vai kahelle tunnille. Sanoin monta kertaa, että jos meen kahelle, niin oon tosi myöhään kotona. No, tulin sitten kotiin ja avo sai syötyä. Tosin tuli hieman kiirus, siis avolle. =) Se söi ruokansa noin viidessä minuutissa.

Ärsyttää kun koko ajan paleltaa. Nytkin mulla on hirveästi vaatetta päällä ja silti paleltaa. Saunassakin tunsi kuinka ihoa poltteli, mutta silti muo palelsi. Vaikuttaa uhkaavasti siltä, että oon TAAS tulossa kipeeks. Se ei oikeesti olis kivaa, oon ollu taas ihan liikaa kipeenä ja se on niin kovin tylsää ja masentavaa. No, nyt päätän...en tuu kipeeks, en tuu kipeeks ja toivottavasi tää toimii. =)