Tänään oli taas niitä julkisenliikenteen päiviä, jolloin olisi ehkä ollut parempi olla muualla. Ei sillä, että se julkinen liikenne olis muo mitenkään häirinnyt tai sen takkuilu, mutta ne ihmiset...
Istuin siis ltapäiväruuhkassa ratikassa, ratikka pysähtyi paikalleen ja setä rupeaa melkein heti riehumaan. Setä ryntää räyhäämään ratikkakuskille, että miksei peli liiku. Ei liiku, koska edessä on tapahtunut kolari. Setä rupeaa räyhäämään, että pitää päästä ulos ratikasta. Eihän se ratikkakuski sitä voi tehdä keskellä katua. Autotkin liikkuivat melkein normaalisti, eli setä olisi voinut hypätä ratikasta auton alle, mikä olisi ehkä voinut olla parempi meille kaikille, mutta ratikassa pysyi. Siinä se sitten pyöri ympyrää mun edessä ja räyhäsi, kuinka suomessa kaikki on perseestä. Kuinka ne autot pitäisi vaan siirtää pois kadulta ja viis kaikesta muusta. Jossain vaiheessa kyllästyin kuuntelemaan sitä jurputusta ja kysyin, että "Voitaisko antaa niitten ambulanssisetien viedä ensin ne loukkaantuneet sairaalaan?" Setä vain tuhahti ja rupesi riehumaan, että on jo pahasti myöhässä tapaamisesta. Teki mieli kysyä vielä, että oisko kannattanu lähtä vähän aikasemmin, jos tää kymmenen minuutin viivytys aiheuttaa pahan myöhästymisen. Kyseessä nyt kuitenkin on ratikkalinja, jolla ratikat on usein jopa lähemmäs 30 minuuttia myöhässä... Jätin sen sitten kysymättä, kun muutkin rupes jo setään hermostumaan ja ehdottivat, että lopettaisi pyörimisensä, kun siitä muitten tönimisestä ei oo kenellekään mitään hyötyä... Että voi nuo ihmiset raivostuttaa...enkä edes saanu luettua sen äijän riehunnan takia...

Olin siis menossa käymään sielä löytötavaratoimistossa, etsimässä Odessaani. Ei löytynyt sitä sieltä. Oli vain hirmuinen pino mustia ja harmaita pipoja. Löytötavaratoimiston täti totesi väriä kysyttyään, että luulisi noin pirteän värin erottuvan joukosta helposti, mutta ei näkynyt pipoa ei...ei vaikka pengoin pari laatikollista pipoja. Yhden sammalenvihreän pipon näin, oli sama kuin jonka näin aiemmin Pasilan aseman löytötavarakeräämössä. Lohdutukseksi sain kuitenkin namin...parempi sekin kuin ei mitään, mutta olisin mieluummin ottanut pipon...siis omani...