Tätä sain taas tänään kuunnella puhelimessa. Isä soitti mökiltä. Ovat menneet pari viikkoa sitten kihloihin S:n kanssa. S on H:n äiti ja R on H:n avopuolisko. En siis ole sukua H:lle tai R:lle. Rasittavaa kuunnella puhelimessa kun isä kännissä sössöttää, että H ja R ovat niin paljon mukavampia, että niitten kanssa voi viettää aikaa ja olla samaan aikaan mökillä. Voisi kai meidänkin kanssa olla (?), jos meidät joskus sinne kututtaisiin. Tätä se ei suostunut ymmärtämään. Ja sitten en kuulemma ymmrärrä mitään kun tulen äitini sukuun. Teki taas mieli sanoa vaikka mitä, mutta jätin suurimman osan väliin, koska tunnen isäni. Se vain vetäisi kallion kokoisen herneen nenäänsä, eikä se auttaisi asiaa taas ollenkaan. Sitten se on kuulemma uhkaillu äitille, ettei meitä kutsuta niitten häihin ens kesänä, jos jotain...no, jos se näin sitten menee tekemään, niin rupean vaatimaan enemmän omia oikeuksiani. Puolet kesästä mökillä on minun ja niin edelleen. Tänäkesänä ollaan tyydytty kahteen viikonloppuun. Ei se mikään sen oma yksityisoikeus ole, kyllä me muutkin siitä kiinteistöveroa maksetaan ihan samalla tavalla ja niin edelleen. En nyt jasa ruveta kaikkea selittämään mitä se sanoi ja on sanonut, mutta se täytyy nyt vielä sanoa, kun se ärsyttää eniten, että kun vaadin omia oikeuksiani (esim. noita mökkiviikonloppuja) olen ahne, mutta kun S vaatii H:lle etuja (mökkiviikonloppuja, faijan vanhan auton...) niin se ei ole ahnetta olleskaan, pois se niistä, se on vain ja ainoastaan oikeudenmukaista ja reilua. Että näin meidän suvussa.